Perignon

   ♔ Hannover-ori, ruunikko 168cm
   ♔ syntynyt 24.03.2016, VH16-011-0454
   ♔ Estepainotteinen, taso 150cm

   ♔ Omistaa Calla (VRL-11247) & Gestüt Seifenkraut
   ♔ Maahantuonut Cranleigh Equestrian Centre

Gino on perusluonteeltaan hyvin ystävällinen oripoika jota ei ensinäkemältä välttämättä edes voisi luulla oriiksi. Oriin kanssa tulevat mainiosti toimeen kaikki vauvasta vaariin niin kauan kun sen lähettyvillä muistaa liikkua rauhallisin ja pienin liikkein, sillä ori säikkyy helposti äkkinäisiä liikkeitä etenkin päänsä lähettyvillä. Hoitotoimenpiteiden ajaksi ei Ginoa täydy sitoa kiinni, sillä ori jaksaa kyllä seistä hyvin paikoillaan kiinnisitomattakin pitkiäkin aikoja ja sille riittääkin näin ollen kun sitä kerran napakasti komennetaan, minkä jälkeen ori seisoo aloillaan kuin tatti kunnes hoitaja antaa sille taas luvan liikkua. Harjauksesta ori nauttii aivan erityisesti mikä onkin hyvä asia, sillä herra rakastaa myös piehtaroimista ja tuleekin usein melkoisen mutakuorrutteen kuorruttamana sisälle talliin mutakeleillä mikäli sille ei ole muistettu laittaa loimea tarhaan. Varusteet Gino antaa laitaa ongelmitta kunhan suitset muistaa kiinnittää pienin liikkein vähän kerrallaan, jottei ori säikähdä. Talutettaessa seuraa suht kuuliaisesti taluttajansa perässä minne ikinä tämä meneekään mitä nyt saattaa pysähtyä hieman flirttailemaan vastaan tulevien tammojen kanssa. Muiden hevosten seurassa käyttäytyy useimmiten kuin täydellinen herrasmies, mutta saattaa hieman uhitella muille oreille tammojen ollessa lähettyvillä.

Ratsuna Gino on hyvin herkkä avuille ja aivan erityisesti ohjasavuille, joten sitä saakin käsitellä silkkihansikkain, sillä etenkään suusta nyppimistä tai sahaamista ori ei siedä lainkaan ja pistääkin pystyyn melkoisen rodeoesityksen, mikäli häntä käsitellään turhan kovaotteisesti. Ori ei näin ollen olekaan mikään aloittelijoiden ratsu vaan vaatii selkäänsä kokeneen ratsastajan, joka tietää mitä on tekemässä. Ginolla on matkaavoittava iso askellus, josta monet ovat sanoneet että etenkin herran ravi on miltei mahdoton istua alas. Onneksi esteratsun kanssa ei täydy treeneissä paljon ravailla, joten herran ratsastaja saakin nautiskella lähinnä oriin hyvin pyörivästä ja pehmeästä laukasta. Esteillä ori on kuin kotonaan ja rakastaa hyppäämistä ylitse kaiken. Oriin hyppytekniikka ei ehkä ole siitä kaikista parhaimmasta päästä, sillä sillä on tapana hypätä enemmän korkealle kuin eteen, minkä vuoksi pituusesteet tuottavatkin oriille vaikeuksia ellei ponnistuspaikkojen määritteleminen osu ratsastajalta aivan täysin nappiin. Hyppääjänä Gino on kuitenkin äärimmäisen rohkea, sillä se hyppää kaikkein kummallisemmankin näköisten esteiden yli epäröimättä. Suhteutetut välit saattavat isoaskeliselle herralle tuottaa vaikeuksia, mutta kun sen laukka-askeleen lyhentämisen aloittaa hyvissä ajoin esimerkiksi ennen sarjaesteitä suoriutuu herra suhtetuistakin väleistä ihan mukiinmenevästi. Kovinkaan ketterä jaloistaan Gino ei ole eikä näin ollen käänny kovinkaan hyvin tiukoissa kulmissa, joten sen kanssa olisi viisainta tehdä laajemmat käännökset milloin vain mahdollista.
© Tuulia T.

Parogus hann trn 170cm	Polyfino hann rn 168cm	-
		-
	Ramina hann rt 168cm	-
		-
Belle II hann trn 166cm	Vito hann m 170cm	-
		-
	Belladonna hann rn 167cm	-
		-

Kilpailukalenteri

00.00.00 JAOS Kilpailupaikka: Taso 0/00
00.00.00 JAOS Kilpailupaikka: Taso 0/00
00.00.00 JAOS Kilpailupaikka: Taso 0/00
00.00.00 JAOS Kilpailupaikka: Taso 0/00
00.00.00 JAOS Kilpailupaikka: Taso 0/00
00.00.00 JAOS Kilpailupaikka: Taso 0/00
00.00.00 JAOS Kilpailupaikka: Taso 0/00
00.00.00 JAOS Kilpailupaikka: Taso 0/00
00.00.00 JAOS Kilpailupaikka: Taso 0/00
00.00.00 JAOS Kilpailupaikka: Taso 0/00
00.00.00 JAOS Kilpailupaikka: Taso 0/00
00.00.00 JAOS Kilpailupaikka: Taso 0/00
00.00.00 JAOS Kilpailupaikka: Taso 0/00
00.00.00 JAOS Kilpailupaikka: Taso 0/00

00.00.00 JAOS Kilpailupaikka: Taso 0/00
00.00.00 JAOS Kilpailupaikka: Taso 0/00
00.00.00 JAOS Kilpailupaikka: Taso 0/00
00.00.00 JAOS Kilpailupaikka: Taso 0/00
00.00.00 JAOS Kilpailupaikka: Taso 0/00
00.00.00 JAOS Kilpailupaikka: Taso 0/00
00.00.00 JAOS Kilpailupaikka: Taso 0/00
26.12.2016 ERJ Romilly: 150cm 2/31
25.12.2016 ERJ Romilly: 150cm 1/31
24.12.2016 ERJ Romilly: 150cm 5/32
21.12.2016 ERJ Romilly: 150cm 3/32
18.12.2016 ERJ Micram: 150cm 2/39
17.12.2016 ERJ Romilly: 150cm 4/31
14.12.2016 ERJ Micram: 150cm 5/39

Päiväkirja

26.10.2017 Estevalmennus omistajan kirjoittama

Ginon kanssa meillä oli tänään estevalmennus joka pidettiin maneesissa sateen takia. Sain lämmitellä orin omalla tyylillä ja kun olimme valmiita antoi valmentaja meille ohjeistuksen tehtävään mikä oli tällä kertaa pitkällä sivulla sijaitseva in and out-esteet eli jumppasarja. Nostimme laukan pääty-ympyrällä ja parin kierroksen aikana hain hyvän tuntuman oriin valmistellen sitä jo muuttamaan askelpituutta. Ensimmäinen sarja onnistui hyvin, mutta seuraavalle kierrokselle mentäessä en pyytänyt oria kokoamaan tarpeeksi ensimmäiselle esteelle mentäessä minkä seurauksena se ei saanut askeliaan sovitettua ennen hyppyä ja hypystä tuli melko pitkä. Täpärällä oli ettei seuraavan esteen puomi pudonnut ja loputkin innarin esteet mentiin hieman sinne päin säheltäen. Päätimme tehdä ennen seuraavaa kierrosta yhden ison ympyrän jossa taas sain jo valmisteltua hevosen askelpituutta ennen innaria ja nyt sarja onnistui jälleen. Seuraavaksi valmentaja mittasi sarjan viimeiseltä esteeltä muutaman metrin matkan kaarteen kautta ja kokosi siihen pystyesteen. Sarja sujui hyvin ja viimeisen ylityksen jälkeen ohjasin Ginon kaarteeseen parin puolipidätteen turvin kunnes juuri enne estettä sain hellittää otteesta ja rohkaista oria pohkeella. Tehtävä oli nopea ja intensiivinen, mutta selviydyimme siitä kunnialla. Tämä harjoitus toistettiin muutamaan otteeseen ja sen jälkeen saimme aloittaa loppuravit.

24.10.2017 Ensilumi omistajan kirjoittama

Ensilumi satoi maahan viime yön aikana ja aamulla lähtiessäni viemään hevosia ulos olikin lunta jo lähes 20cm. Olin varautunut lumen tuloon jotenkin, mutta en kuitenkaan niin että kaikille hevosille olisi ehditty vaihtamaan nastat alle joten tämä päivä meni pitkälti kengittäessä. Puolen päivän aikaan oli aika hakea Gino sisälle vaihtamaan talvikenkiä, mutta hakureissu ei sujunut ongelmitta. Maa oli vetistä ja liukasta loskaa täynnä mikä ei vaikuttanut oriin, mutta sen sijaan omat jalkani eivät tottuneet muuttuneeseen maaperään. Kävely tuntui haastavalta ja raskaalta yrittäessäni pysyä pystyssä ja kävellä kuitenkin reippaasti tallille orin kanssa. Gino malttoi kuitenkin kiltisti madella vierelläni ja kummissaan se katseli kipittäviä askeleitani kunne tilanne muuttui sekunneissa päinvastaiseen - liukastuin ja yrittäessäni pitää tasapainoni käteni heilahti sivulla eteen ja ylös. Gino nosti päänsä rivakkaan minkä ansiosta sain kyllä tasapainoni takaisin, mutta ori sen sijaan oli hermoheikkona. Se hörisi, mulkoili minua suurilla silmillään ja steppaili hieman sivulle, sitten eteen ja takaviistoon. Liukkaalla tiellä sain tosissani yrittää pysyä pystyssä joten varovasti asetin ensin oikean käteni pysähtyneen orin lavalle ja kun Gino ei siihen reagoinut juurikaan, uskalsin nojautua hevoseen kokonaan. Gino alkoi rauhoittumaan ja hetken aikaa seisoimme pihatien reunalla paikoillamme, minä orin turpaa silittäen. Pian ori tuntui jo unohtaneen säikähdyksensä ja jatkoimme rinta rinnan matkaa tallille missä kengittäjä meitä jo odotteli.

20.09.2017 Syksy on tullut.. omistajan kirjoittama

Tänään Ginolla oli välipäivä valmennuksista joten lähdimme rennolle kävelylle maastoon. Ilma oli viileä joten ennen tallista lähtöämme heitin satulan päälle punaisen fleeceloimen oria lämmittämään. Kävelimme lyhyen matkaa tilallemme tulevaa hiekkatietä pitkin kunnes ensimmäisten tarhojen jälkeen kaarsimme vasemmalle jatkaen kulkuväylää tarhojen välissä. Viimeisten tarhojen jälkeen polku leveni, suorastaan aukesi sänkipellolle jonka takana häämötti metsän reuna. Pellolla teimme muutaman ympyrän sekä siirtymiset saadakseni orin joustavammaksi ja jatkoimme sitten matkaa metsäpolulle. Puut kohosivat korkealle, yllämme niiden latvat näyttivät hipovan pilviä tulipunaisina ja kirkkaan keltaisina sykysyn ensimmäisitä yöpakkasista, hiekka Ginon kavioiden alla rapisi hiljaa ja ilma höyrysi orin voimakkaasta hengityksestä. Ympärillämme oli ihanan hiljaista, edes linnut eivät pitäneet ääniä, nekin taisivat olla jo valmiina talveen. Polku oli kahden hevosen levyinen, se oli pitkä ja se muutti usein muotoaan - se kulki pitkiä ja lyhyitä matkoja suoraan tai sitten se kiemurteli, sen pohja oli kuivaa hiekkaa kunnes se muuttui joen kohdalla kosteaksi. Gino kulki reipasta käyntiä, se kuunteli apujani ja oli muutenkin oma ihana itsensä. Paluumatkalla otimme pätkän rentoa ravia jossa annoin orin kulkea kaula pitkänä, muuten tyydyimme käyntiin. Päädyttyämme takaisin tallille Gino pääsi vielä harjattavaksi kunnes lopulta heitin sille loimen selkään ja käärin pintelit jalkoihin ennen tarhaan viemistä. Tarhalla vietin vielä hetken oria rapsutellen ja syötin sille muutaman omenan samalla kun se lepuutti päätänsä sylissäni.